perjantai 30. tammikuuta 2015

Sellainen perusmusta

Tuossa syksyllä huomasin, että kaapistani puuttui musta neuletakki, sellainen perusperus.

Olin juuri saanut valmiiksi Lang Donegalista ihanan laatikkopaidan, ja jotenkin halusin tehdä neuletakin samasta langasta. Tweed erivärisine nyppyineen tekisi takista eläväpintaisen.

Tässä se: simppeli, kevyt ja lämmin. Tänään jo koekäytetty.

Malliksi valitsin Carrie Bostick Hogen Mia Cardin



Hihoista halusin tällä kertaa kunnolla pitkät.



Tweedin eläväpintaisuutta.


Mia Cardi:
Koko: 76,5 cm
Lanka: Lang Donegal, musta. Menekki, 5 kerää
Puikot: 3,5 mm sekä 3 mm pääntiessä, helmassa ja hihansuissa


Toissapäivänä valmistui työmatkaneulomuksena baktus, Novenasta. Tähän käytin vaivaiset kaksi kerää, 5 mm puikoilla.






lauantai 17. tammikuuta 2015

Mistake rib-huivi

Bongasin muutama viikko sitten Purl Been sivulta Mistake Rib- huivin ohjeen. Ja kun samalla muistin, että korista löytyy harmaita Novenan keriä arviolta sopiva määrä, oli päätös selvä: mies saisi itselleen Mistake rib- huivin kaulan lämmikkeeksi.

Ribatun huivin ja ilmavan kevyen Novenan liitto osoittautui harvinaisen onnistuneeksi: huivista tuli todella lämmin, eikä yhtään raskas.


Tämä tuli todettua itsekin, huivi lämmitti kaulaa hyvin. Loppuvaiheessa oli nimittäin näppärää kietaista huivi omalle kaulalle, ettei se roikkuisi lattialla.

Mielenkiintoisen huomion tein myös omassa neulomisessa: minun jotenkin paljon helpompi neuloa pitkääkin kerrosta lukuisin silmukoin, kuin edestakaisin kapeaa ja pitkää huivia. Hassua.




Hups, yksi kohta olikin näköjään jäänyt päättelemättä.

Mitat:  20 cm leveä   140 cm pitkä (mitta saajan toiveiden mukaan)
Lanka: Lang Novena, menekki 6 kerää, (yksi kerä 25 g, yhdessä kerässä metrejä 110 m)
Puikot: 5 mm pyöröt (bambut, koska metallisia ei ollut, ne olisivat luistaneet huomattavasti paremmin. Mutta kivastihan se näinkin meni)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Neulomisesta, neuloosista ja niiden vaikutuksista

Kauankohan siitä nyt on, kun uudestaan innostuin neulomisesta... Runsas puolisentoista vuotta osuu  lähelle. Sitä ennen perhe ja ystävät (lapsuuten lähipiiri poislukien) ja oli autuaan tietämättömiä pinnan alla lurkkivasta neuloosista, joka pian puhkeaisi.

Puutarhainnostus oli jo vanha juttu, vanhaa kauraa.

Eilen mies viattomasti kysäisi (aavistamatta, millaisen ajatusketjun aloitti), että kuinkas monta neuletta olen runsaassa puolessatoista vuodessa ehtinyt tehdä. Jouduin oikein miettimään, sillä en niitä ollut lainkaan laskenut. Pienen miettimisen jälkeen kuitenkin tein pika-arvion.

Noin yhdeksän neulepaitaa/takkia (kolme villatakkia kesken, ne eivät mukana laskuissa)
Pipoja, jaa-a: olisikohan viitisentoista lähellä. Aika lailla. Paljon on annettu lahjaksi. Lapasia, kämmekkäitä vähemmän, sellainen viisi paria, ehkä. Huiveja, suunnilleen kahdeksan, joista yksi baktus hävitetty ja neulottu yksi samanlainen tilalle. Sukkia nolla, sillä sukkajumi paha. Edelleen. Se on selätettävä vielä.

Määrän arvioituani tunsin lähestyväni hieman vaarallisia vesiä. Riskinä oli, että minulle esitettäisiin kysymys, että kuinka paljon niitä lankoja oikein on ollut jemmassa, jos noin paljon olen neulonut.  Ohjasin keskustelun muihin aikeisiin.

Ajatusketju jäi kuitenkin muhimaan ja junamatkalla tuumiskelin (Paloma-pipoa neuloessani). Itselleni neuloosi ei ole ihan uusi juttu, teini-iässä neuloin vimmaisesti kirjoneulemalleja, joita en nyt kuvittelekaan tekeväni. Vaikka muiden tekemänä niitä suuresti ihailenkin. Paussin jälkeen olen sen sijaan ihastunut pelkistetympiin malleihin. Ja eksynyt  sitä myöten laatulankojen ah, niin vaaralliseen maailmaan.

Perheelle neuloosi sen sijaan on ollut uusi kokemus. Tähän mennessä olen huomannut selviä vaiheita lähipiirin suhtautumisessa:


  1. Mitäs tuo nyt intoilee, innostus menee varmaan ohi, kun on parit lapaset /puseron neulaissut. Tälle vaiheelle tyypillistä on semikohtelias: "Joo, on se ihan kiva" -kommentit. 
  2. Neulojan itsevarmuuden kasvettua ja perheen huomattua, että tuotokset ovat jotain muuta kuin sketseissä olevia neulekammotuksia, neuloosin uhri alkaa varovasti ehdottaa, haluisiko perhe jotain. Vastaanotto edelleen epäilevä. 
  3. Vaiheessa kolme neuloosikko tekee jotain perheelle, halutaan sitä tai ei. Pipo ja huivi toimivat hyvin. Vastaanotto varovaisen myönteinen. 
  4. Nyt neulotaan itselle, paljon. Tämä on se vaihe, jolloin kumppani alkaa kommentoida  ympärillä pyöriviä lankamääriä ja neuloosin uhri asettuu puolustuskannalle. Lankoja tulee lisää, paljon. 
  5. Katso kohtaa neljä. 
  6. Katso kohtaa neljä.
  7.  (Tämä kohta kuvastaa omaa nykytilannetta) Lähipiiri on huomannut, että haluaa myös neuleita. Niitä pyydetään. Ja pöllitään kaapista. Neuloosin uhri innostuu: tässähän on oiva syy hankkia lisää hyviä lankoja, nythän niitä hankitaan hyvästä sydämestä, mallikin on tiedossa. Jos perheen lapsilla on sisaruksia, tähän vaiheeseen liittyy uusi vaihe: sisarneulekateus. Tyypillistä on, että neuloosin uhrin lähipiiri vilkuilee sivusilmällä puikoilla olevaa neuletta ja kommentoi seuraavaan tyyliin: "Mikäs toi nyt on, missä se mun pusero/pipo/huivi on?" "Kenelle tuota teet, pikkusisko/veli sai viimeksi, milloin on mun vuoro?" 
Neuloosin uhri vaihtaa kiltisti pois keskeneräisestä neuleesta numero kaksi pipoon, jonka uusi omistaja haluaa valmiiksi, mieluummin huomenna. Neuloosin uhri tuntee iloa, mutta myös pientä hämmennystä siitä, että yhtäkkiä ei saakaan määrätä itse, missä järjestyksessä mitäkin keskeneräistä neuloo. Ilahtuu kuitenkin siitä, että muutkin näistä tykkäävät. Innostus ei laannu. Lupaa kuitenkin salaa itselleen, ettei lupaa mitään lahjaneuleita, ennen kuin saa seuraavat (kolme-viisi) suosikkilangoistaan odottavaa ikiomaa projektia edes alulle. Koska pakkomielle on.

Tämä pipokuva toimii lähinnä havainnekuvana. Tämän jälkeen isoveli esitti kohdassa 7. esitetyn sisarkysymyksen.



Hullun hommaa tämä on, neuloosi, mutta aiai, niin kivaa. Ei kai tätä kukaan muu tajua, kuin toinen kässääjä/neuloja.

Edit: Listasta unohtui kaksi tärkeää seikkaa: Ravelryn keksiminen, sijoittuu jonnekin kohtaan neljä. Ja luovat ratkaisut kirjan pitämiseksi auki samalla kuin neulotaan. Koska lukemistakaan ei voi jättää.
Mukavaa loppuviikkoa!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Tee äiti tosta ihanasta langasta jotain, se on mun lempiväri...

Ostin jonkin aikaa sitten  (silloin tosin vain pipoksi tai huiviksi, näin luulin...) Malabrigo Arroyoa tyttöselle. Yhden vyyhden valkkasin lahjakortilla Kerästä, toisen, turkoosin ostin sille kaveriksi. Ei tosin jäänyt yhteen, eikä kahteenkaan pipoon.

Väri oli lila, joka on tyttöseni tämän hetken ehdoton suosikkiväri. Langoista tein sitten kaksi pipoa, toisen yksivärisen ja toisen raidallisenn. Ovat nousseet suosikiksi Paloma-pipojen rinnalle, kun tämä Malabrigo ei kutita sitten lainkaan. 

Lankaa jäi sitten niin paljon, että päätin neulaista väljän neuletakin, malliksi valikoimme yhdessä Brockin. Ostin lisää samaa väriä.

Ihan kiva neulottava malli oli, aivan täysin tyytyväinen en tosin ole, vaati aika lailla muokkaamista, muutoin vartalo-osasta olisi tullut valtava, tytölle sopiva ehkä kolmen vuoden päästä. Eli aika monta lisäystä jätin tekemättä, lisäsin sitten pituutta, myös hihoihin. Lopputulokseen tytär on kuitenkin tyytyväinen, ja sehän on pääasia kuitenkin. Seuraavaksi etsinnässä on hieman kapoisempi malli. 

Tämän viimeistely oli venähtää aika lailla (kun ei olisi yhtään huvittanut), mutta uuden omistajan vaatimukset alkoivat olla senverran kovaäänisiä, että pakkohan tuo oli viimeistellä, että pääsee  käyttöön. Ja mikäpäs sen mukavampaa, kuin neulelahja saa onnellisen vastaanottajan.

Turkoosia jäi vielä sen verran, että eiköhän siitä jokin pieni huivi synny.



Pääntiessä mukavaa jujua.



Kookosnappi, ihan nappilöytö!



Toinen hyvä juttu oli taas yhden uuden tekniikan oppiminen. Aiemmin ei ole tullut tehtyä i-cord-reunusta. Mikähän tuohon olisi paras suomennos? Jossain käytettiin termiä putkireunus/putkineule. Tykästyin, on helppo ja antaa kivan viimeistelyn.

Toinen vuoden 2014 aikana omaksumani uusi tekniikka on silmukoiden luomisessa "The German twisted cast on / Norwegian cast on". On napakka, ja joustaa kuitenkin, mikä on esim resoripääntiessä mukava juttu. Olen ruvennut käyttämään yhä enemmän.

(Pääsin kuvaamaan neuletta vasta talven hämärän laskeuduttua, joten sisävalaistus ei ollut tälle sävylle kaikkein paras.) 

Lanka: Malabrigo Arroyo, menekki 2 vyyhteä (200g). Väri Lotus
Puikot: 3,5 mm