lauantai 22. marraskuuta 2014

Lahjahuivi - valmis!

Saapui lumi, ja vihdoin, vihdoin, sain kauan neulomani Color Affectionin valmiiksi.
(Hmm, kuulun niihin, jotka selvästi tekevät hieman jälkijunassa sen, mistä kaikki muut ovat jo neuloneet vähintään kolme eri variaatiota), mutta nyt se on valmis!: Veera Välimäen Color Affection huivi. 

Aloitin sen jo aikapäivää sitten, elokuun lopussa. Välillä se on lojunut hyllyllä muiden projektien syrjäyttämänä, mutta nyt  joulun lähestyessä tajusin, että tämä on nyt ihan pakko saada valmiiksi, kun kerran joululahjaksi sen suunnittelen. Ja valmistuihan se. 
Ja on senverran kiva, ihanan kevyt, että saatan tehdä toisenkin, mutta en kuitenkaan aloita ihan heti. Onneksi on lankakorissa Spinniä odottelemassa, kunhan muutama pusero ensin valmistuu.

Toivottavasti lahjan saaja tästä pitää, tuleepa ainakin viluiselle henkilölle hartioita lämmittämään talven viimaa vastaan. 

Lanka: 
Isager Alpaca 1 (vaaleanpunainen) vajaa 50 g (n 300m)
Isager Spinni (vaaleanharmaa ja tumma luumu) kutakin 50 g (300 m /väri)
Puikot: 3.5 mm

Lumihiutaleita huivilla.


Huivi talvenkalpeassa valossa.



lauantai 15. marraskuuta 2014

Merilin + raita - ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran

Tässäpä voisi jo joku alkaa mietiskellä, että osaankos ylipäänsä tehdä Isagerin Merilinistä mitään  ilman raitaa.  Hmm, katsotaanpas.

Ensimmäinen paita, malli Ravello. Raidallinen. (Ja oi vitsi, kun nuo kuvat ovat niiin kesäisiä!!)

Toinen, huivi. Curvy Moon. Raidallinen

Kolmas, nyt valmistunut Westbourne: yllätys, kuinkas ollakaan, raidallinen!!
Mutta kun... oli pakko kokeilla Westbournen päiväversio Merilinistä. Ihan pakko. Ja hyvä, että kokeilin, voin suositella ihan milloin vain.

Ja tässä tulos, kamelinsävyinen valkoisin raidoin, halusin tehdä oikein harmonisen.
Tykkään Merilinissä (myös) sen meleeratuista sävyistä, väri ei ole tasainen, tässäkin ruskea nyppy antaa rouheaa fiilistä. Välillä pellavaiset vaaleat säikeet näkyvät vahvemmin.


Koko pusero


Westbournen yksityiskohdat viehättävät, helman nurja reunus ja muotoilut.



Pääntiestäkin pidän, ei ole ihan perustavallinen.   

Isabell Kraemerin mallit ovat kyllä mieluisia, tämä on kyllä tähän mennessä ehdoton suosikki. Aion varmasti tehdä toisen jostain kevyemmästä, kesäisemmästä langasta. Joku ihana meleerattu harmaa olisi huikea. Katsellaan, keväämmällä josko löytyisi jotain...

Ps.
Silmukkamerkkejäkin tuli näperrettyä lisää toissailtana - on ollut aikomuksena pitkään, mutta lopullinen inspis (ja sisäinen yllytyshulluus) tuli Kutimointia- blogin Liinan silmukkapohdinnoista. Innostuin ja tein näitä muutaman lisää - ne tässä puikolla keikkumassa.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lankalauantai

Eilinen lauantai oli minulle langan ja hyvän fiiliksen lauantai. Kävin siis Kerässä.

Pitkään suunnitteilla ollut, mutta tähän saakka toteutumaton käväisy Kerässä onnistui eilen, kun osui muuhun ohjelmaan mitä sopivimmin. Ja mikä hauskinta, kyseessä ei ollut pelkkä pikainen käväisy, vaan sain osallistua neuletapaamiseen ja olla vähän pidemmänkin aikaa paikalla.  Oli kivaa, viihdyin, tykkäsin kovasti. Ja niinhän se on, että tämän kaiken hyvän tunnelman tekevät ihmiset, kiva oli tavata ihana lankakauppias, Jonna, ihan oikeasti ja tietenkin myös muita neulojia. Jännä tunne oli, sillä jotenkin henkisesti olin Kerässä jo käynyt. Oli kun tuttuun paikkaan olisi tullut. Kuten todettua, seinät eivät tee paikkaa, vaan juurikin paljon puhutusti ihmiset. Näin kliseitä viljelläkseni, mutta kun tuo nyt tuli taas todistettua, niin sanottakoon nytkin.

Päivästä muodostui mitä ihanin, sellainen "minun ikioma päiväni"-juttu. Rupattelua, neuleiden ihastelua ihmisten kanssa, jotka ihan oikeasti tajuavat, miten pohjattoman ihastunut voi olla juuri kahden tietyn langan yhdistelmään, siihen tiettyyn jumalaiseen lankatuntumaan. Ja tunteeseen, että juuri tämä ohje on tehtävä uudestaan, toisesta väristä. Tai koukuttuminen johonkin tiettyyn lankaan. Omassa tapauksessa olen siis toivoton Isager-fani. Ei jääne epäselväksi. Mutta en kyllä sylje muidenkaan ihanuuksien päälle, pois se minusta. Huh.

Nyt tulee lähestulkoon spämminomaista kuvafiilistelyä. Jos jaksatte kahlata läpi, ollos hyvä blogikamut!

Kaksi hyllyä täyttävä Langin Merino 120 oli tolkuttoman pehmeää. Siitä jäi takaraivoon harkintaan villatakki, ehkä petroolinsiniseen jotkut hyvät yhdistelmät. Petrooli ja sellainen kanelinsävyinen näyttivät tosi hyviltä yhdessä, mutta mikäs kolmanneksi, hmm...



Ooo, silkkaa silmäniloa nämä Itot. Hillitsin itseni.


Merilin. Yksi suosikki. Tuosta keltaisesta kovassa käytössä jo raitapaita, tänään valmistuu sen kaveri kamelinsävystä.


Lisää Isageria, ihan vaan koska on pakko...



Tämä jo kotoa, juurikin se viittä vaille valmis paita taustalla, melkein samisväri kuin paketti

Sparrowit, nuo minun pellavaiset kesäsuosikkilankani. Puuvilla on minulla käytännössä jäänyt pois vuosien mittaan kokonaan ja pellava valloittanut sen paikan.

Lankoja, lankoja. Taustalla näkyvät tuolit eivät siis suinkaan olleet tyhjillään. Päin vastoin, kymmenkunta neulojaa taisi kaikenkaikkiaan olla paikalla. Plus asiakkaat, joista osa varmaan kävi myös kurkkaamassa uteliaasti Kerää uudella paikalla. Vilskeinen päivä.


Isagerin Silk Mohair ja Tvinni. Aaijaii, näistä tulee jumalaisen kevyt neuletakki.
Ja oli siellä paketissa muutakin, niistä toisella kertaa. Nuo sävyt!

Kerän peilin koristelu oli Tamperalaisen taiteilijan käsialaa. Niiiin, ihana, että on ensi viikolla ihan pakko käydä ostamassa tuollainen tussi ja taiteilla (lasten kanssa) omiin ikkunoihin jotain kivaa.  Tuollaiseen taidonnäytteeseen en taivu, mutta jotain kivaa varmaan saadaan aikaiseksi.


 Ja kun olen ollut tarpeeksi hullu (? :)) maalatakseni oheiset männyt oman olohuoneen seinään, niin jotain kivoja talvisiaa kuvia lastenhuoneiden ikkunaan toteutan innoissani. Toden totta, täytyy hankkia tuollaiset tussit.

Ja vielä, kiitos Kerään ihanasta päivästä. Sydän.