perjantai 28. heinäkuuta 2017

Ompelu otti vallan

En ihan vieläkään tiedä, mitä tapahtui... Minä, joka aina vannoin, että ompelukone ja minä emme ole kavereita. Ikinä.

Sitten kyllästyin lopullisesti kamalaan oranssiin sohvaamme. Halusin siihen jonkin kivan peiton, mielellään sinisävyisen. Uutta sohvaa ei oikein kehdannut ostaa, kun on edelleen mukava istuttava.
Löysin nettikaupasta japanilaisia kankaita. Innostuin sashiko-tekniikasta (simppelein koristepistoin ommellaan kuvioita, näin ääreisyksinkertaisesti selitettynä).

Ja mopohan siinä lähti käsistä, kokonaan. Innostuin ompelusta. Tykästyin.
Siinä ohessa kunnostutin anopilta saadun, jo silloin vanhan, noin 40 vuotta vanhan koneen.

Tässä tulos:
Toinen pitäisi vielä tehdä, mutta arvaattekos: muita ompeluksia kiilasi eteen. Koska, kaikille ihanille neuleille oli kiva alkaa tehdä ommeltuja puseroita, kavereiksi.






Eka kokeilu oli tämä: (kollega tosin huomautti, että järkevintä olisi ollut aloittaa jostain yksinkertaisemmasta mallista, mutta kuka koskaan sanoi, että olisin järkevä:
Eikös olekin hyvä kaveri Dexter-neuleelle? Pusero on Hawhtorn- pusero, tilasin Colettepatternsilta pdf-kaavan.



Piti saada jotain värikästäkin, kaava sama paitsi hihattomana. Tämä on ollut kesän suosikkipaita!




Kangasta jäi yli juuri puseron verran, joten tein Sorbetto- ilmaismallin Colettelta


Ja vielä Colettelta paitapusero, Aster- nimeltään (kuvitelkaa rypyt pois, ollut käytössä ennen kuvaushetkeä)


Sitten alkoi loma, enkä ole ehtinyt tehdä mitään muuta. Mutta ostettuna on jo monta pellavaa, sekä ostettuna Merchant and Millsin kaavoja.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Uan kakkonen ja sen jälkeen muuta...

Uan kakkonenhan se sitten tuli neulottua, vaaleanpunaisena. Tukuwoolista, tietty, sekin.

On se hyvä ohje. Teinhän saman kahdesti.






Sitten taisin neuloa vielä säärystimet, piponkin, mutta piposta ei ole kuvaa. Molemmat aivan ihanasta Vänö-ull -langasta, Lankakauppa Kerästä. Tämä lanka tuoksuu (tai haisee) lampaalta, mutta minä tykkäsin. Ihana, ihana lanka. Siitä teen vamasti vielä neuletakin, mallikin on jo jonossa...



Sitten tapahtui jotain... Ompelukärpänen iski. Tai parvi. Ompeluksista lisää ensi postauksessa. Yksi Jojin neule jäi kesken,mutta kyllä sekin  valmiiksi tulee. Ei tässä neulomista unohdettu kuitenkaa ole,  jatkuu syksymmällä, varmasti. Ompelujen ohella.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Puntilla vaaleanpunaisin pitsein kuorrutettuna

Joji Locatellin suunnittelema Puntilla viihtyi puikoilla pitkään, koska sen eteen kiilaili taas monta muuta. Kannatti odottaa, sillä on se ihana. Vaalenapunaisine pitseine kaikkineen. Ihan olin unohtanut, miten paljon tykkään Malabrigo Sock- langasta!



Lanka: Malabrigo Sock (n 3.5 kerää)
Snail Yarn (ihan vähäsen, vain pitsiin) 
Puikot: 3.5 ja 3 mm

torstai 3. marraskuuta 2016

Myytinmurtaja-Uan

Neulistin Uan- neuletakki teki saman, minkä aikanaan Veera Välimäen Vintage- villatakki: kaikki muut työt tipahtivat sivuun heti kun ohje julkaistiin.

Sain valmiiksi eilen, tänään sitten takin kuivuttua sovitin ja laitoin napit. Ja tykkäsin kovasti. Oikeastaan kaikesta.

Ohje on hyvä, minulla oli hakusessa juuri sellainen tyköistuvampi malli.  Samaten tykkään tukuwoolista, se on rouhean villainen, vyyhdellä suorastaa karhean tuntuinen. Neuloessa kuitenkin miellyttävä, jotenkin paljon pehmeämpi. Ja liottamisen jälkeen pehmenee huomattavasti.

Tämä takki osoittautui osaltani oikeaksi myytinmurtajaksi:
1. väite: en pidä pitsin neulomisesta, koska se on vaikeaa. Tulos: väärin. Tätä pitsiä olikin yllättävän kiva neuloa, se ei ole vaikeaa. Kunhan tällainen ei-tottunut-pitsinneuloja vaan ensin laittoi silmukkamerkit toistojen väliin, niin sujui. Toki väliin lipsahti muutama virhe, kun silmä tuijotti kiinteämmin television sarjaa, kuin neuletta. Nuo eivät mielestäni kuitenkaan olleet niin fataaleja, joten korjasin virheet rivillä, joilla ne huomasin ja jatkoin eteenpäin. Eivätkä häiritse tippaakaan
2. En tykkää pitsineuleista itselläni (ihailen vain muilla.) Tulos: väärin, ei pidä paikkaansa. Katso kohta yksi. Tykkään.
3. En neulo samaa paitaa/ mallia kahdesti, ainakaan ajallisesti kovin lähellä toisiaan. Tulos: ööö, tiedättekö mitä. Ostin toiset tukun langat. Värissä Ujo. Se epävaaleanpunainen. Ja mikähän olisi ohje... Täytyy tosin miettiä, otanko isomman koon, vai 3.25 puikot, sillä takki on ihan pikkuriikkisen tiukka kun kaikki napit napitti kiinni.

Tasan kuukausi sitten oli vielä vihreää, hortensia täydessä kukassa.


Ja tänään, lunta ja kylmä viima. Villatakki-ilma, siis.



Tykästyin nappeihin. Näyttävät vähän kanttarelleilta :)

Puikot: 3. mm pyöröt
Lanka: Tukuwool, väri Hohka, 4.5 vyyhteä.
7 nappia

perjantai 23. syyskuuta 2016

Siilit palmikolla

Edellisessa postauksessani mainitsin, että ostin Hedgehog Fibres Socks Snurresta. Ensimmäisessä neulomuksessani tästä langasta (eli huivissa) sävynä oli roiskevärjätyistä kenties hillityin väri.

Ostin sitten piirun verran rohkeampaakin. Harmaalla pohjalla, roiskeet pääosin turkoosilla, mutta myös liloilla ja mustilla. Väri nimeltään Salty Tales. Ihana.

Siitä halusin tehdä lapaset tytölleni, ehkä piponkin.

Loin 40 s, 2,5 mm puikoilla.
Resorin tein kevennettynä (joka toinen kerros 1o, 1n, joka toinen kaikki oikein.
Käden selkämykseen päätin tehdä kaksi 4 silmukan levyistä pikkupalmikkoa.

Siili vääntyi aika kivan näköisesti palmikolle, eikös?

Ja lanka on ihanan pehmeää, voi että!

(ps. vaan pari päivää edellisestä postauksesta, kyllä tämä selvästi lähtee liikkeelle tämä kirjoittaminen)






Pikkupalmikot


tiistai 20. syyskuuta 2016

Neulesatoa

Kesä meni niin totaalisessa blogitauossa, että täytyy miettiä jatkoa. Blogimaailma tuntuu muutenkin hiljentyneen. Muistiinpanoja olen alkanut lisäillä Ravelryn projektikansioon Mutta katsellaan nyt vielä hetki blogin kohtaloa. Instan puolella kuvia enemmän.

Kesän aikana valmistui kuitenkin  neuleita:

Välittömästi suosikiksi muodostui Isabel Krämerin Il grande favorito. Lankan oli Isagerin Aran Tweed, ja siitä tuli välitön aran-vahvuinen suosikkini! (Debbie Bliss on tähän mennessä pitänyt ykkössijaa. Hyvänä kakkosena sekin tulee edelleen) Tämä Isagerin väri on virallisesti musta, mutta oikeasti sellainen pehmeän, luonnonmusta, ruskeaan taittuva. Oranssein pilkuin.


Silkkisestä Tussah Tweedistä valmistui samaisen suunnittelijan Westbourne. Aika lailla täydellinen harmaa.



Janina Kallion huivi crescendo: Neuloin lace-vahvuisesta kahdesta väristä: Malabrigo silcpacasta ja Manos del Uruguayn lace-vahvuisesta.


Lisäksi tein ekaa kertaa siililangoista huivin, Janina Kallion Rosewaterin, kaikkein neutraaleimmasta sävystä mitä Snurresta löytyi. Tämä lanka on kyllä löytö. (Ostin siis vähän muitakin :) )



Parit säärystimet, mustat Isagerit itselleni, tietty. Näitä pitää tehdä lisää.



Toinenkin huivi valmistui, siniharmaasta Madelinetoshista, siitä en ehtinyt ottaa kuvia, se kun pääsi ystävän kaulaa lämmittämään heti.

Yllättäen ompelu vei pikkusormen, vaikka aina olen julistanut, etten osaa olla kaveri ompelukoneen kanssa. Projektikasseja ja -pussukoita on jo syntynyt useita. Ostin Kodin 1:n konkurssimyynnistä Vallilan kankaita puoleen hintaan,

  





 Muitakin kankaita löytyi.

 Siinä taisi olla kutakuinkin kaikki. Jatkossa tulossa lapasia ja myssyjä, pari neulepuseroakin projektivaiheessa. Niistä ainakin instan puolella. Ehkä myös täällä.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Dubrosta Romaan - pellavaa, pellavaa!

Tämä pusero kuuluu niihin projekteihin, jotka saavat rauhassa kypsyä ja odottaa vuoroaan. Ostin Sparrow-pellavat melkein tasan vuosi sitten. Pusero valmistui nyt, vaivattomasti, kun kerran sain aloitettua. Tykkään näistä väreistä niin kovasti: poltettua oranssia ja murrettua vihreää. Suunnittelija kertoo värien tuovan hänen mieleensä Dubrovnikin tiilikattojen oranssit. Minua ne muistuttavat Rooman Trasteveren punaruskeasta kaupunginosasta. Ristin puseroni siten Romaksi.

Neulominen oli sujuvaa, lanka taas kerran riittoisaa. Muokkasin mallia jonkin verran, sillä vihreää minulla oli jämäkerä, ei yhtä paljon kuin ohjeessa. Oranssia puolestaan oli vyyhti enemmän. Niinpä tein raidoituksesta hieman oranssivoittoisemman, eli kerros oranssia enemmän. Pidensin hihoja 3/4-pituuteen, samaten helmaa. Silti oranssia jäi vieläkin vyyhti jäljelle. Lisäksi tein hihoihin ja helmaan resorin sijasta i-cord-päättelyn.

Ihana Sparrow, ihana pellava! Kesä, täältä tullaan (vaikka ulkona just nyt onkin hyytävän kylmä)







Ohje: Dubro
Lanka: Sparrow (5 vyyhteä oranssia, yksi vyyhti vihreää)
Puikot: Kaula-aukko (ohjetta pienemmällä, 2.5, muutoin 3.5mm)